Slobo makasi sängyllä kuin uhri ja kuningatar. Hänen ihonsa kiilsi kuin olisi kastettu hunajaan ja savuun. Reidet avautuivat hitaasti, ei ujosti vaan ylpeästi. Ja pillu — lämmin, villi, ja jo aivan läpimärkä — kutsui kuin laulu, jonka vain Kay Cee Roat kuuli. Hän polvistui sen eteen, sormet väristen. Hän ei katsonut pelkästään — hän janosi. Pillu ei ollut pelkkä ruumisosa. Se oli magnetismi. Se imi valon huoneesta. Se tuoksui vaaralta, suolaiselta halulta. Kay painoi huulensa siihen niin varovasti, kuin se olisi ollut portti, ei paikka. Ja kun kieli kosketti sitä varovasti, hitaasti, syvälle... Slobo päästi äänen, joka ei ollut enää inhimillinen. Se oli eläimen huuto. Raaka, avoin. Tissit nousivat ja laskivat, raskaat ja täynnä verta, nännit kivikovat, kuin odottaisivat kieltoa tai käskyä. Kädet puristivat lakanoita, sormet valkoisina. "Syö mut kokonaan..." se sihisi. "Mut älä päästä irti." Kay katsoi häntä, suu kostea, silmät villinä. "Mun kyrpä haluu kadota suhun." Ja niin hän työnsi sisäänsä. Ei nöyrästi. Ei kysyen. Vaan kuin olisi murtautunut sisään paikkaan, johon kuului syntymästä asti. Slobon pillu otti sen vastaan äänekkäästi — se kuulosti kuin märkä huokaus, joka ei koskaan lopu. Joka työntö oli kuin isku taivasta vasten, paksu ja syvä. Kay työnsi yhä uudestaan, lujempaa, kiivaammin, ja jokaisella iskulla Slobo kaarsi selkänsä kuin olisi yrittänyt sulautua sen sisään. "Mun sisällä..." Slobo huusi. "Mun pillu... se muistaa sut nyt." He hikoilivat, puristivat toisiaan kuin viimeistä kertaa. Ja kun Kay jäi lopulta syvälle sisään, hänen kyrpänsa yhä sykkivänä, Slobo kuiskasi, poski sen rintaan painettuna: "Nyt sä oot mun. Ei enää pois."
Jättääkö veriset tamppoonit jääkaappiin? Säilöökö herneitä anuksessasi? Ottaako ahnaasti ansaitakseen vuokransa? Haiseeko asunnossasi sätkälle tai ganjabikselle? Onko asumismuodstasi ollut hyötyä ukrainan puolustusvoimille? Haiseeko naisen paska?
Jag förstor inte kann du et erklärä till mig
>>4386 Slobo lay on the bed like a victim and a queen. Her skin gleamed as if dipped in honey and smoke. Her thighs parted slowly, not shyly but proudly. And her pussy — warm, wild, and already soaking wet — called out like a song only Kay Cee Roat could hear. He knelt before it, fingers trembling. He didn’t just look — he thirsted. Her pussy wasn’t just a body part. It was magnetism. It sucked the light from the room. It smelled of danger, of salty desire. Kay pressed his lips to it so gently, as if it were a gateway, not a place. And when his tongue touched it cautiously, slowly, deeply… Posted to ebinlauta.net. Slobo let out a sound that was no longer human. It was an animal’s cry. Raw, open. Her breasts rose and fell, heavy and full of blood, nipples rock-hard, as if awaiting a prohibition or a command. Her hands gripped the sheets, fingers white. “Eat me whole…” she hissed. “But don’t let me go.” Kay looked at her, mouth wet, eyes wild. “My cock wants to disappear inside you.” And so he thrust into her. Not humbly. Not asking. But as if he were breaking into a place he’d belonged to since birth. Slobo’s pussy took him in loudly — it sounded like a wet sigh that never ended. Every thrust was like a blow against the heavens, thick and deep. Kay pushed again and again, harder, fiercer, and with each strike, Slobo arched her back as if trying to meld into him. “Inside me…” Slobo screamed. “My pussy… it’ll remember you now.” They sweated, clung to each other like it was the last time. And when Kay finally stayed deep inside, his cock still pulsing, Slobo whispered, her cheek pressed against his chest: “Now you’re mine. No leaving.”
